John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar 2008, alkuteos englannin kielinen The Boy in the Striped Pyjamas 2006)
''Hän painoi jalkansa yhteen, heilautti oikean kätensä ilmaan,
kopautti kantapäänsä vastakkain ja sanoi niin syvällä ja selkeällä
äänellä kuin mahdollista - niin paljon Isän äänen kaltaisena kuin osasi -
sanat jotka Isä sanoi aina lähtiessään jonkun sotilaan seurasta.
Hän sanoi: ´´Heil Hitler´´, minkä hän uskoi tarkoittavan samaa kuin: ´´Näkemiin, hyvää päivänjatkoa´´.''
Bruno on 9-vuotias saksalaisen perheen poika jonka isä kuuluu saksan natsi-armeijaan. Brunon isä saa ylennyksen ja samalla uuden työn Auschwitzin vastuu henkilönä. Tästä johtuen perhe päätyy muuttamaan pienehkön epäröinnin jälkeen Auschwitzin lähelle, kauas Berliinistä, heidän kotikaupungistaan. Vanhemmat eivät kovinkaan mieti miten muutto saataisi vaikuttaa heidän poikaansa ja tyttäreensä.
Bruno ei ole ensin tyytyväinen uuteen kotiin, mikä näyttää liian modernilta ja muistuttaa oudosti vankilaa. Perhettä autaa vanha pyjamaan pukeutunut mies joka Brunon äidin sanoin tulee läheiseltä farmilta. Brunon jätettyä kolme parasta kaveriaan Berliiniin, alkaa hän etsiä uutta tekemistä lähiympäristöstään. Erään tutkimusretken lopuksi hän päätyy kyseisen "farmin" rajalle ja tapaa aidan toisella puolella asustavan myöskin 9-vuotiaan Shmuelin. Pojat ystävystyvät ja Bruno yrittää auttaa Shmuelia parhaansa mukaan. Tapaamiset kuitenkin vaikeutuvat ´vanhempien kiellettyä oleskelut "farmin" läheisyydessä. Kirjan lopussa tarinan päätös jää auki, päinvastoin kuin kirjasta tehdyssä elokuvassa.
Bruno uskoo sinisilmäisesti kaiken mitä isä hänelle sanoo. Kirjan kerronta tapahtuu Brunon kuvakulmasta, minkä takia se on hyvin naiivi ja lapsenomainen. Bruno ei huomaa ympärillään tapahtuvia kauheuksia ja saa lukian narskuttelemaan hampaitansa. Kirja antaa lukialle tehtävän olla Brunoa viisaampi ja nähdä vanhempien valheiden läpi. Takana piilee kuitenkin niin karmiva totuus ettei sitä vieläkään voi uskoa oikeasti tapahtuneeksi.
Poika raidallisessa pyjamassa on ajatuksia
herättävä ja ihmiskunalle irvaileva kirja, se on kauhutarina toddellisuudesta, todellisesta historian tapahtumasta, joka ei koskaan saisi
päästä unohtumaan: holokaustista. Teos on hiukan erillainen verrattuna muihin holokaustista kertoviin romaaneihin, sillä kertoja on niin kielikuvallisesti kuin kirjaimellisestikkin sinisilmäinen saksalaispoika. Tapahtumat kuvataan Brunon perspektiivistä, lukian kuitenkin olessa kokoajan tiedostuneempi vallitsevasta tilanteesta. Brunon naiivi asenne ja sinisilmäisyys alkaa jo kirjan loppupuolella jopa ärsyttämään kaikessa järjettömyydessään, mutta se pistettäköön natsi-saksan tehokkaaseen nuorisoon kohdistuneen aivopesun piikkiin.
Myös idyylimäisessä perheessä tapahtuu asioita, joita Bruno ei ymmärrä tai yksinkertaisesti näe, mutta
lukija varmasti hoksaa rivien väleistä. Kauemmin jatkunut
"maalla" oleskelu alkaa vaikuttaa vanhempiin, erityisesti Brunon
äitiin. Äiti alkaa juopotella rankasti, ja hän hakee salaa tukea nuorehkon sotilaan olkapäästä. Hiljalleen myös teini-ikää lähestyvän isosiskon käytös muuttuu ikäiselleen tyypillisemmäksi teinitytön käytökseksi johon kuuluvat vahvat idolit ja ensimmäiset ihastukset.
Kirja vaikutti minuun hyvin vahvasti sokean sinisilmäisyytensä sekä järjettömän todellisuuden vääristelyn ansiosta. Kirja jätti pettyneen tunteen Brunon vanhempia kohtaan, koska he eivät pystyneet avaamaan silmiään todellisuudelle. Tarinan loppun jäätyä auki, jonnekkin jäi kuitenkin kytemään toivo siitä, että ehkä Brunon silmät avautuisivat jos hän selviäisi pois Auschwitzistä takasin vapaaseen maailmaan.
