Tappajan näköinen, vaan ei oloinen.

Matti Röngän dekkari Tappajan näköinen mies ( julkaistu vuonna 2011) kertoo Viktor Kärpästä ja tämän elämästä harmaalla alueella rehellisen ja rikollisen elämän välillä. Kirjassa kerrotaan Viktor

Kärpän silmin suomalaisten suhtautumisesta Venäjän suomalaisiin. Täysin suomalaiseksi häntä ei hyväksytä, mutta kaveeraamalla poliisin kanssa hän jää rauhaan maahanmuuttovirastolta. Kärppä hoitaa työkseen vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Luvat, hakemukset ja ihmisten etsintä kuuluvat hänen työn kuvaansa. Tyttöystäväkin tuntuu ymmärtävän aika paljon tämän henkisestä meiningistä, kunnes pakkaa alkaa sekoittaa uusi työ. Kärpän pitäisi etsiä kadonnut vaimo, jolla on vaaralliset sukujuuret. Kärppä matkustelee paljon Itä-naapurin ja Viron alueella. Välillä tietenkin myös Karjalassa, tapaamassa äitiään.

Päähenkilönä kirjassa on Viktor kärppä, joka on päältä kylmä kuin kivi, mutta josta löytyy myös sula kohta, tietenkin äidille. Kärppä toimii, myös samalla kertojana kirjassa ja kaikki tapahtumat kuvataan Kärpän silmin. Sivuhenkilöitä kirjassa on niin pitkä liuta, etten jaksa kertoa kaikkia, joten pari sopivinta esimerkkiä ovat hämärämies Ryshkov, poliisi ystävä Teppo Korhonen ja tyttöystävä Marja. Henkilöitä kuvataan heidän ulkonäkönsä ja tekemisten perusteella hyvinkin tarkasti. Kärppä ja moni muukin tuntuu muuttuvan tarinan aikana ja heihin tulee lisää syvyyttä päivä päivältä. Varsinkin Viktorin ja hänen veljensä Aleksein suhde lähenee heidän äitinsä terveyden tilan heikkenemisen yhteydessä. Kärpän ja rikosetsivä Korhosen suhde onkin aivan erilainen. Kumpikaan ei kerro toisilleen aina täyttä totuutta tai koko kertomusta mutta he tuntuvat ymmärtävän hyvin toisiaan vaikka ovatkin tavallaan eri ”puolilla”. Erilaisia rooleja henkilöillä on paljon, riippuen tilanteesta. Eräässäkin kohdassa Kärppä on jo joutumassa karkotetuksi suomesta, sitten löytyykin ylemmältä tasolta hänen suojelus enkelinsä, joka järjestää Kärpän takaisin Suomeen vasta palveluksena Kärpän uhrauksille kotimaalleen.

Loppujen lopuksi Tappajan näköinen mies oli jännittävä lukukokemus Suomen, Venäjän ja Viron välillä vallitsevasta rikollistoiminnasta joka on hyvin peitelty ja viranomaisten tietämättömyydessä. Loppu ratkaisu jää mielestäni kuitenkin vajaaksi ja jotenkin väkisin väännetyksi, vaikka se olisi voinut olla dramaattisempi ja jännittävämpi. Hieman kankea maku jäi, mutta onhan kirjan kirjoittaja kuitenkin uutisten lukija.